Mikä peleissä on tärkeintä?

Oletetaan, että peli on käytettävyydeltään riittävä ja genreltään mielenkiintoinen. Kukaan meistä tuskin pelaa peliä, jonka käyttöliittymä on täynnä bugeja ja epäloogisuuksia. Enkä ole hirveästi ihmisiä tavannut, jotka eivät pidä pelin genrestä mutta silti pelaavat sitä.

Mitä seuraavista asioista vaadit peliltä eniten edellä mainittujen lisäksi? Mikä on tärkeintä, jotta pelistä tulee suosikkisi?

Esimerkit peleistä, jotka sopivat luokkiin:
1) Visuaalisuus: Crysis
2) Juoni & Tarinat: Fahrenheit (hae wikipediasta, jos kiinnostaa. en saanut linkkiä toimimaan)
3) Muokattavuus: Warcraft 3

Itse mietin asiaa hetken, enkä suoraa osannut sanoa hyvää vastausta. Muijani on sitä mieltä, että "Visuaalisuus" on tärkeintä tässä listassa, kun taas itse kallistuisin "Muokattavauuden" puoleen.

Kauniimpi puoliskoni perusteli asian siten, että hän mieluummin katsoo hyvän elokuvan, jos kaipaa juonta. Muokattavuus häntä ei taas kiinnosta, koska hä ei todellakaan halua räpeltää editoreiden tai lähdekoodin parissa.

Itse en ole koskaan ollut erityisesti grafiikan perään. Tärkeintä on aina ollut sisältö. Muokattavuus kiinnostaa, koska nautin itse luomisesta ja vaikka juoni olisi interaktiivinen ei sitä montaakaan kertaa jaksa pelata uudelleen. Toisaalta, olen tavannut sellaisia yllätyksiä tietokonepelien juonista, että ne ovat ajaneet jopa monien elokuvien ohi. Silti, muokattavuus, koska haluan tehdä itse.

Noista kolmesta varmasti pitää valita keskimmäinen. Esimerkkinä voisin nostaa tähän sellaisen pelin josta tykkäsin juonellisesti todella paljon eli Mafia.

Pelistä hyvän mun mielestä tekee ehdottomasti pelin laajuus ja monipuolisuus liitettynä hyvään juoneen/tarinaan esimerkkinä yllättäen Fallout 3 Tietysti fanaattisena Half-Life fanina pitää nostaa Half-Life, Half-Life 2 ja sen episodit samaan kastiin.

Peleissä taas suunnattomasti ärsyttää:
- Putkimaisuus
- Haasteettomuus
- Arvattavuus
- Surkea tekoäly
- NÄKYMÄTTÖMÄT SEINÄT!!!!!!!!!!????????
-Olikohan vielä jotain muuta
Tosin tähän vaiheeseen pitää nolona todeta että Fallout 3:sta on tähän mennessä ehkä jopa vaivannut hitunen haasteettomuus, joka tosin saattaa johtua ettei ole vaikeustaso tarpeeks korkealla

en oikein tiennyt että mikä kuvaa final fantasy-sarjaa parhaiten...valitsin visuaalisuuden

Suurimmat suosikkini peleinä ovat olleet:

Vanhat kunnon seikkailupelit (ManiacMansion, Kyrandia, Sam and Max yms..)
Super Mario 3
Doom
Deus Ex
Silent Hill 2
Resident Evil 4
God of War 1 ja 2

Tällä hetkellä pelattavana ovat Fallout3, GuitarHero WT, RockBand, FIFA2009 sekä Änäri09

Ettäs tiedättä, vittu...

Ei pysty kyllä valkkaamaan mitän noista äänestysvaihtoehdoista.
Pelit ovat kuitenkin osiensa summia ja jos jostakin kusee pahasti, niin toisella osiolla sitä on paha paikkailla. Nykypelien myötä meikäläisestäkin on alkanut tulla niin grafiikkahuora, että sitäkään osuutta on paha itseltä mennä tiputtamaan. Vanhemmille peleille kuitenkin antaa helpommin anteeksi, kuin uusille.
Itsellä ei peligenrellä ole väliä (joskin urheilu pelit eivät nappaa milläään muotoa yksinpeleinä, kavereiden kanssa hubaa), jos peli on hyvin tehty, niin se on hyvin tehty. Toisinaan tulee toki vastaan pelejä, joissa on kaikki kohdillaan, paitsi sitten se yksi pieni juttu pilaa koko touhun. Homma toimii toisinkin päin, eli aina ei haittaa, vaikka jotkut asiat eivät ihan kohdillaan olisikaan.

passepartout kirjoitti:

Nykypelien myötä meikäläisestäkin on alkanut tulla niin grafiikkahuora, että sitäkään osuutta on paha itseltä mennä tiputtamaan.

Huomasin jossain vaiheessa samanlaista vikaa itsessänikin. Sitten olikin hyvä aloittaa taas Nethackin peluu ja testailla muutamaa klassikkoa, kuten Syndicatea ja Ultima 8:a.

On muuten jännä ilmiö, että pelit ovat hyvin vähän kehittyneet sisällöltään vuosien varrella. Joissain tapauksissa oli havaittavissa jopa selvää degeneraatiota. Nykyään isolla rahalla tehtyjen pelien juonet painetaan aina sellaiseen Hollywood-formaattiin, joissa tietyissä tilanteissa soi tietynlainen musiikki ja juonikuviot noudattavat muutamaa selkeää linjaa.

Templarion kirjoitti:

passepartout kirjoitti:

Nykypelien myötä meikäläisestäkin on alkanut tulla niin grafiikkahuora, että sitäkään osuutta on paha itseltä mennä tiputtamaan.

Huomasin jossain vaiheessa samanlaista vikaa itsessänikin. Sitten olikin hyvä aloittaa taas Nethackin peluu ja testailla muutamaa klassikkoa, kuten Syndicatea ja Ultima 8:a.

On muuten jännä ilmiö, että pelit ovat hyvin vähän kehittyneet sisällöltään vuosien varrella. Joissain tapauksissa oli havaittavissa jopa selvää degeneraatiota. Nykyään isolla rahalla tehtyjen pelien juonet painetaan aina sellaiseen Hollywood-formaattiin, joissa tietyissä tilanteissa soi tietynlainen musiikki ja juonikuviot noudattavat muutamaa selkeää linjaa.

Heh, päädyin tuossa itsekin hieman samanlaiseen terapiaratkaisuun ja latasin Storesta Syndicate Warsin. Ja fiilis on edelleen hyvä kun sitä jauhaa, vaikka ukot näyttävätkin kirjaimellisesti palikoilta.

Syndicate on muutes peli, josta kaipaisin uudelleen lämmittelyä ja nopeasti.

Täytynee kuitenkin todeta vielä tuohon ison budjetin peleihin, että kyllä niissäkin välillä on semmoisia piristysruiskeita, jotka tekevät asiat toisin tai tuntuvat muuten vain fresseiltä.